Pieniä lapasia, kukkakoreja ja syksyn istutuksia

Lokakuu alku oli perheessämme kaaosmainen tänne saakka, mutta joitakin terapiatöitä olen tehnyt. Paljoa en pysty omien hartia- ja niskavaivojeni vuoksi virkkaus- ja neuletöitä tekemään, etten lisää niitä vaivoja. Nyt olenkin sitten keskittynyt tekemään näitä muita juttuja, kun kuitenkin kokoajan polttelee päästä värkkäytymään.

 Pikkulikalle neuloin valepalmikko lapaset, kun tarvetta ilmeni niille. Kauaahan tämän kokoisten lapasten tekemiseen ei mene ja siksi uskalsinkin kokeilla. Toisaalta vapaaviikon alla onkin helpompaa testata neulomisen vaikutusta tuonne yläselkään.

Tekokukkien korin virkkasin aluperin ystävänenkelin mekon alaosaksi. Voi olla, että täällä onkin jo kuvaa tästä. Mekon alaosana virkkaustyö ei toiminut ja sen vuoksi se onkin pyörinyt käsityölaatikossa. Eräänä siivouspäivänä kuitenkin sain AHAAELÄMYKSEN ja kokeilin tällaista asetelmaa.

Havuköynnökset kuistin räystääseen punoin muistaakseni toissaviikonloppuna odotellessani tietoja isäni vakavasta leikkauksesta. Tulipahan samalla ulkoiltua ja kyllä täytyy sanoa, että todellista terapiaa siinä tilanteessa.

 Ovi sai oman koristeensa katajanoksista, koristenauhasta ja kävyistä.

Liekokranssit purin tähän asetelmaan todettuani, että kuivattu liekokin tarvitsee tukikehikon pysyäkseen pyöreänä. Syksyn ilmankosteus vetistyttää kuivatun materiaalin ja pyöreä onkin kohta soikea! Auringonpolttamatkaan värit eivät enää niin häiritse.

Muuripatakin sai omat koristuksensa. Tosin tähän kuvaan muutoksena siellä on nyt lisäksi kauralyhde linnuille. Kamerastani vain loppui patterit, juuri kun sain yhden jo talvisemman kuvan napattua, eikä se suostunut enää kuvaamaan tätä lyhteineen.

Punaisten lyhtyjen väri istui todella hyvin kanervien väriin ja siksi toinkin ne saunarannalta tänne pihalle, jossa olemme talvisin enemmän. Rantasaunalla minua häiritsi kaikkein eniten se, ettei lyhdyt erottuneet punamultaan maalatusta seinästä.Saunarannan kuisti saikin sitten omat hivenen pienemmät valkoiset lyhdyt seurakseen. Kivi on muuten luonnostaan sammalpeitteinen.

Tässäpä sitten tämä tänään otettu lumikuva. Huomaan, että vielä on siistittävää jäänyt seinustalle, mutta nythän tässä on aikaa tällä viikolla näitä siistiä. Pääasia on, että TALVI tulee! Meidän ihana lapinkoiramme on talvella elementissään, eikä karvaan jää lunta lähellekään niin paljon kuin kuraa ja kuivia heiniä! Nautimme täällä siis lumipeitteestä ja pikkupakkasesta. Samaa toivon myös teille kaikille täällä vieraileville!