lauantai 28. tammikuuta 2012

Pitsireunaa lapasensuussa

 Oli ihan pakko tuoda keskeneräsestä työstä tämä ihanan naisellinen rimpsu ohjeineen tänne. Resoria varten luodaan 96 silmukkaa, jotka neulotaan oikealla silmukalla sukkapuikolleen 24 silmukkaa ja suljetaan renkaaksi. Tämän jälkeen neulotaan kuusi oikein, kaksi nurin, toistetaan kierros loppuun. Neulo samoin toinen kierros. Kolmannella kavennetaan oikeiden silmukoiden 6:n silmukan ryhmästä aina reunasta siten, että 1. silmukka nostetaan puikolle 2. neulotaan oikein ja nostetaan neulomatta jätetyn silmukan yli, Seuraavat neljä silmukkaa neulotaan normaalisti oikein ja 5. + 6. silmukka neulotaan yhteen. Toistetaan seuraavilla kierroksilla siten, että jäljelle jää kaksi oikein, kaksi nurin neulottava neulos. Tällöin puikollaan on enää 12 silmukkaa jäljellä. Poimusta tulee tosi ihana ja kavennetut oikeat silmukat yhdistyvät kauniisti poimureunan molemmilta puolilta. Toimii mielestäni lapasensuussa todella hyvin ja on kaunis.

Tässä vielä sama tekniikkakuvana. 
O = nurjasilmukka ja 
-  = oikea silmukka. 
Vinoviivojen kohdalla kavennetaan.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Harmaita hiuksia ja kirjavinkkejä

Harmaita hiuksia minulle aiheuttaa hökelö luonteeni ja liian kova kiirus edetä asiasta toiseen. Norjalaisen kirjoneulelapasen alku on ollut yhtä purkamista ja uudelleen yrittämistä. Malli sinänsä ei ole vaikea, mutta yritän nyt ensimmäistä kertaa edetä ohjeen mukaisesti, soveltamatta yhtään itse mitään. Virkkauksessa tämä on toiminut ihan hyvin, mutta miksi se ei neuleessa toimi?!

Vein tuonne linkkejä ja vinkkejä välilehdelle lisää kirjavinkkejä eilisen kirjastoreissuni jälkeen. Käteeni sattui muutama minulla jo lainassa ollut kirja, joissa oli jotakin mielenkiintoisia yrittämisen kohteita. Samalla huomasin muutaman tutun mallin niistä ja siten sain tänne lisätietoa mallien alkulähteistä. Yritin myös viedä vinkit itse työn viereen teksteihin, kun mielestäni kuva kertoo parhaiten mistä mallista on kulloinkin kyse.

Virkkauksen puolella minulla on menossa sellainen "pimeätyö", jolla tarkotan sitä, että malli on yhtä helppo kuin isoäidinneliö ja sitä voi virkata vähän kehnommassakin valossa. Tämä työ kulkee mulla taskussa ja teen sitä esimerkiksi odotellessani lapsen kerhon loppumista, illalla "TV:tä katsellessani", kun ei enää jaksa ajatella, eikä katsoa mitä on tekemässä. Tämä malli on VIRKATTUA -kirjasta ja teen siitä suoraa kaulaliinaa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kirottua kastikkeeni!

Hyvä on. Tunnustan. Sieltä kaupasta lähti korin lisäksi jotain muutakin kuin ruokaa. En enää tiedä kumpi hylly kiusaa minua enemmän; se olla pidetään Fazerin sinistä, vai se jolla on kaikenlaisia ihanan värisiä ännällä alkavia keriä. Meidän ruokakaupassa ei onnekseni myydä muuta kuin Novitan Seihtemää veljestä, mutta silti ne pitää joka kerta kiertää olipa kiirus sitten tai ei ja pelata entiijää hyllyn edessä.

No, se on tuo Norjalainen kirjoneulelapasen ohje, joka kiusaa minua tuolla hyllyntasolla ja niinhän siinä sitten kävi, että tänään ostin langat ruokaostosten yhteydessä (aivan kuin niitä ei ennästään olisi) (pakkiin mahtui vain murto-osa, ne tärkeimmät). Kiireellä väsäsin iltaruokaa perheelle ja ne sanonko mitkä langat poltteli. Valmistelin huomisen päivän ruokaakin siinä samalla, kun kerta olen töissä 11-19, eli juuri silloin kun sitä ruokaa pitäis olla.

Äskön tuossa isäntä ihte alko kerrata huomisen kuviota eneksen suhteen (huomasi kai ettei emännällä kaikki murot kulhossa) tai sitten se juutas jo tuntee mut! Minä neulon lapasen vartta ja ihastelen: oi, miten hieno rimpsu tähän tuleekaan...ja jostain alitajunnasta nousee ajatus siitä kastikkeesta, johon jo lihapullat paistoin. SIIS siitä olemattomasta kastikkeesta.

Meillä tuo ruskea kastike on sellanen pyhäasia. Siitä on sellasella äänensävyllä tullut kommentti, ettei sitä sitten tee muut kuin äiti (tytär opiskelee keittiöpuolella). Hämmennän väliin ja väliin ihastelen lapasen varren ihanaa rimpsua...eikä siinä kastikkeessa ole kuin ihan vähän vain vähän tummempia pilkkuja. Toivottavasti niitä ei huomaa lihapullien seasta. Ja jos huomaa, niin toivottavasti asia on jo unohtunut, kun tulen huomenna töistä.

Kohta kait täytyy ehtiä troppia tähän ongelmaan, jos tämä ei ala tästään laantua.

Kaksi pientä hiirulaista (lapaset)

Tässä nyt hetki sitten viimeisteltynä ja vihdoin valmiina kovan odottamisen jälkeen kaksi pientä hiirulaista. Pikku tyttäreni hoki minulle: " ei se äiti haittaa, vaikka peukut ois alasti", odotellessaan näiden valmistumista. Mieluisat oli ja selvästi ajatus siitä, että "käsinukeilla" voisi leikkiä ulkonakin, miellytti. Nyt hiirulaisten kanssa katsellaan Pikkukakkosta ja tuumaillaan, ettäs olikos tuo hyvä ohjelma, vai ei.

Käsityöpakki

Lankapakki ja käsityölehtiteline
Kuka näkee näissä lankapakin ja käsityölehtitelineen?
Näin itse näissä potentiaalista materiaalia tuunaukseen ja tarvettakin on ilmennyt lankojen säilytysjärejestelmälle. 

Pienimmän tyttäreni kanssa tämä maalattiin ja putsattiin ja sisäpuoli verhoiltiin kankaalla. Pikkasen piti tuota synteettistä pitsiäkin sekaan pistää, että jossain edes kuluis sitäkin. Mutta eikö ole lopputulos ihan minunnäköinen juttu?
Työkaverini sujautus pukinkonttiin, 
jota sitten en ole raaskinut käyttää.
Nyt istuu kuin nappi tuohon kahvaan.
Veljen tyttären lainaan unohtuneet juhlapopot.
Kiikkutuoli kutsuu ja sormet syyhyää.
(jos ei ois kiikka korjattavana vieläkin, 

wink, wink ukkokulta)

tiistai 24. tammikuuta 2012

Sydän vanttuut

Todella ihanaa tämä Novitan huopanen, kuten jo aiemminkin hehkutin. Tosi nopeasti saa lapaset aikaiseksi, näitäkin tein varmaan sen yhden työpäivän tuntien verran. (vähän vaikea arvioida, kun muutakin ohjelmaa mukana) Jokatapauksessa aloitin lapasten teon eilen iltapäivällä, ja olen tietenkin neulonut kaikki vapaat välit mitä perhe-elämältä jää. Lapaset tulevat keskimmäisen lapseni käyttöön ja ovat naisten kokoa. Puikollaan on 12 silmukkaa ja peukaloon 15. Reunapitsin virkkasin ensin kiinteillä silmukoilla alun siten, että joka toinen silmukka oli ketjusilmukka ja joka toinen kiinteä. Kiinteitä silmukoita tulee lapasensuuhun kaikkiaan 24 kpl. 

Seuraavalla kierros lähti kiinteällä silmukalla, pylväs seuraavaan kiinteään silmukkaan, väliin ketjusilmukka ja taas pylväs samaan kiinteään silmukkaan, toistetaan kunnes ryhmässä neljä pylvässilmukkaa ja kolme ketjusilmukkaa niiden välissä. Seuraavaan työssä olevaan kiinteään silmukkaan kiinteäsilmukka ja taas seuraavaan pylväsryhmä. Pylväsryhmiä tulee lapasen suuhun kaikkiaan 12 kpl. Lapasten sydän kuvio on tehty linnunsilmäpistoilla valmiiseen työhön.

Valmiita lapasia vanutin pesuainevedessä, joka oli niin kuumaa, että piti välillä puhallella, huuhtelu yhtä kuumassa vedessä. Lapaset olivat koko  ajan käsissä, etteivät tartu umpeen. Meillä ei tämän jälkeen taideta nähdä lapasia muusta langasta tehtynäkään kuin huopasesta. Paitsi nuo Norjalaisella mallilla tehtävät kirjoneulelapaset, joiden ohje odottaa kirjahyllyn tasolla... Ensin kuitenkin teen pienimmälle tyttärelle vanttuut hänellekin. Onkohan vanttuut sana muodostunut aikoinaan vanuttuneet tumput sanasta? 

Mutta kannattaa huopasen ohjetta vilkaista ensin tuolla Novitan sivustoilla, jos ei ole aiemmin tehnyt. (niin minäkin tein, kun vasta toinen työ ko. langasta) Linkki löytyy ainakin tästä blogista linkkejä ja vinkkejä sivulta.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Emännän "kultainen lanka"

Oli ihan pakko laittaa tänne kuvaa tästä. Löysin tänään tuolta vanhalta puolelta kaikenlaista, mutta tämä on jo huippu. Kerin lankaa takaisin kerälle ja ajattelin, emännän silmiä, miten ovat pyöristyneet kun isäntä on tämän markkinoilta kotiin kantanut. On meinaan melko vanhaa lankaa, eikä todellakaan ole miksikään mennyt, vaikka on vuosikymmeniä vanhan puolen kaapissa lojunut. Tuo kerä painaa yhtä paljon, kuin saman kokokeinen kivi! Valkea lanka on todennäköisesti vähän parempaa pellavalankaa ja verkonkudontasukkulankin keräsin taskuuni. Ei näitä tämmöisiä auta jättää lojumaan. Mutta. Mitähän tekisin tuosta "kultaisesta" langasta...? ...jokin todella erikoinen ja hieno malli pitäisi löytää...

lauantai 21. tammikuuta 2012

Nauhapitsiliina

Ylimmässä kuvassa tekeillä oleva nauhapitsiliina. Tämän kanssa olen saanut olla todella kieli keskellä suuta virkatessani. Ja ajatus kasassa.  Tätä olen tässä käynyt tekemässä pitkin aikaa keskellä yöunien. Haaste se on mikä valvottaa. Minua ainakin. Tänään myös kuulin, että mistä olen sen perinyt, kun äiti isääni "moitti", ettei enää syömään kerkiä kun niin kiirus on toteuttaa ideaansa. Mutta. Tiedättepähän mitä olen tekemässä, jos minusta ei kuulu. Jos en sitten jonkun istunnon jälkeen jää pysyvästi umpisolmuun kielineni ja koukkuineni.

Nyt (23.1.12) se on sitten valmis ja sanotaanko näin, että on ihan vaivan arvoinen lopputulos, mutta ei mikään läpihuutojuttu minun taidoillani. Hartiat on jumissa ja rakkula kielenkärjessä, kun on silläkin pitänyt koukkua ohjata kaverina. Ohjeen löytää Suuri Käsityö kerho lehdestä 8/1992 ja siinä sanotaan, että vaativa työ taitavalle virkkaajalle. Jokohan minä nyt sitten taitava olisin?! Valmis en ole koskaan, mutta olempahan ainakin harjoitellut ahkerasti. Alemmassa asetelmakuvassa on ukin jemmasta löytyneet kupit, joissa oli kaunis kukkakuvio mielestäni ja siniseen hurahtaneena keräsin ne talteen. Kermakko ja sokerikko ovat puolestaan äitini kaapista.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Valkea frillahuivi ja ohje

No nyt on työviikko takana ja edessä huomisesta alkaen reilu viikon vapaa kiitos ylitöiden ja osa-aikalisäjärjestelmän. No, niinhän tässä sitten kävi, että taas on tukuttain keskeneräistä tekeillä. Käsityöläisiltä sain vinkkiä frillahuivin tekoon ja sen seurauksena vihdoin tänään "piipahdin" Nappiamaliassa. Kiitokset Leenalle vinkistä ja linkistä. Tämän seurauksena puolestaan kävi niinkuin yleensä, Nappiamaliasta sitten lähti muutakin mukaan kuin frillahuivin tarpeet. Kerkesin olla kotona vajaan tunnin ja tässäpä sitten seuraamusta. Alkuhan tää on, mutta eihän vain ole kyse lankamaniasta, kun toisethan ne ruukaa tehdä kaikenlaista ruuanlaitosta ja huilaamisesta lähtien töistä tultuaan, ja mie taas palan lankojen kimppuun. Sormet on syyhynneet puolilta päivin ja ehkä on arvattavaa, että mitä teen seuraavat vapaat hetket... Minulle tuosta huivista tulee mieleen Dingon Nipa, ehkäpä hänellä olisi tällanen kaulassa liehunu, jos näitä olisi ollut tarjolla silloin.


Tässäpä nyt vihdoin kuva valmiista huivista. Sain siis työn  pääteltyä ja ravistelin neuloksen auki, jonka seurauksena olin todellakin pyllähtää takaisin istualleni. Ryöpsähdys viimeisteli ulkonäön kohdilleen ja valkeasta väristä johtuen lopputuloksena todellinen pitsimäinen, unelmankevyt hörhelö. En osaa paremminkaan kuvailla. Askeettisen makuni ja ei niin muodinhakuisen oman pukeutumiseni seurauksena en aio itse käyttää huivia, vaan luovutan eteenpäin. Yritin kerrankin muka panostaa kuvanotossa, vaikka kamera temppuileekin. Lankakerästä tulee vielä toinen huivi, mutta aion houkutella erään ystävistäni kokeilemaan. Katsotaan onnistunko. Itse puolestani lähden Nappiamaliasta katselemaan sopivanväristä omalle tyttärelleni. Hän kun tykästyi röyhelöihin. 
Seuraavasta linkistä näät ohjevideon frillahuivin tekoon:
http://www.youtube.com/watch?v=L2C2wPI6IjM&feature=youtube_gdata_player


perjantai 13. tammikuuta 2012

Kommentointi Lankamaniassa

Hei kaikille täällä vieraileville,
kommentointi on nyt sallittua kaikille, mutta tietysti toivon myös jäseniäkin tänne. En huomannut asetuksia muuttaa, ennenkuin minulle vinkattiin, ettei toimi. Kiitos sinulle Eija vinkistä.

Värkätään Pitsikukkia

Novitan pitsikukka kehikko on sitten aivan mahtavan upea värkki! Olen omistanut kesästä lähtien, mutta kokeilin vasta nyt. Ohjeita muuten löytyy googlettamalla "pitsikukka".

Huopainen olkalaukku

Tällanen kappale lähti pesukoneeseen.
Tää on kertakaikkiaan ihanaa materiaalia, tää huopanen lanka. Ja mulla on sitä vielä pari kerää jemmassa! Tulipahan testattua sitten tätä työstäessäni, ettei koneeni villapesuohjelma todellakaan huovuta (oli aivan pakko kokeilla). Kerää käsissäni pyöritellessäni, ajattelin että tästä ja harvennetulla helmineuleella, isoilla puikoilla (Nro 5 tai 6) ja löysällä käsialalla. Tuloksena oli todella pehmeä, vanuttunut ja täysin muovailtavissa oleva kappale neulosta josta puolestaan toteutin olkalaukun. Laukusta tykkäsi nuorimmainen. Laitan tähän kuvaa tuloksesta. Yhdestä kerästä sadalla silmukalla neulottu niin kauan kuin lankaa riitti. Laukkuun sopii ainakin lompakko, silmälasikotelo ja kännykkä tai pari kerää Novitan huopasta ;o).
Harvennetun helmineuleen oikea puoli

Ei paha nurjaltakaan puolelta
Toteutus Novitan Pitsikukkakehikolla


Kietaistava kaulaliina

Tässä tällanen välipalatyö. Tätä tein silläaikaa loppuun, kun huopasesta tekemäni kappale kuivui huovutuksen jälkeen. Kohta pääsen taas jatkamaan "huopatyötäni". Laitan seurantakuvia sitten, kun saan työn valmiiksi. Eilen aloittelin aivan ihanaa virkkaustyötä. Tai itseasiassa kahtakin. Tein mallinalun lainaamastani kirjasta jota jatkan sitten sopivassa välissä. Tuo liinanvirkkaus vei mennessään, enkä saanut untakaan yöllä sitä miettiessäni. Lähdin vuoteesta sitä virkkaamaan ja melkein pari tuntia siinä taisi vierähtää. Että vaivaako minua lankamania...? Jos tämä ei sitä ole, niin sitten ei varmaan mikään. Tämä kaulaliina valmistui toissailtana, mut eilinen oli niin kiireinen ettei ennättänyt tänne päivittelemään. Putkeen neulottua Novita Rose mohairia kiiltolangoilla. Neulos oikeella oikein, nurjalla nurin. Oikealla sikin sokin valepalmikolla tehtyjä silmukanvaihtoja. Kuviona ok.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Pitsiliina (silittäjän mieliharmi)

 Silittelin eilisen siivouspäivän päätteksi liinoja ja tämän sieltä kaapinuumenista laudalle bongasin. Olen virkannut tämän yhden hiihtoloman aikana vuosia sitten. Sinänsä kaunis liinamalli oli suhteellisen helppo toteuttaa ja työ vei mennessään, sillä seurauksella, että lapset karkasi jäitä pitkin mummolaan. Jäi ehkä mieleen sillä, että säikähdys oli suuri, kun en tiennyt yhtään kauanko aikaa oli ollut hiljaista. No, lapset olivat päässeet n. 5 kilometrin päähän mummolaan turvallisesti pimeästä illasta ja ensimmäissestä suunnistamiskerrasta huolimatta ja minähän jatkoin virkkaamista. 
Tämä liina vaatii joka ikinen kerta pingottamisen, että kuviot osuu kohdalleen, mutta ehkä ulkonäkö kiittelee vaivan. Karttelen edelleen tämän jälkeen harvalla keskustalla ja tiiviillä kuviolla toteutettavia liinamalleja. 

Tämän liinan ohjeen löytää Virkaten uutta ja perinteistä. Kts. Linkit ja vinkit sivulta tarkemmin.

Miten lie nakellu, kun eilen (26.1.12) työskentelin tämän kirjailijan pojan kanssa ja minähän tietysti höpötin tästä harrastuksestani hänellekin. (kellepä en?) ja hän totesi äitinsä koonneen kirjan virkkausmalleista. Kirjailijan nimi oli minulle hämärästi tuttu (huono nimimuisti mulla) ja niinpä etsimme kirjan käsiimme, kun kerran kirjastossa olimme. Noh, oikeassapa olin, että tuttupa tuttu.

Pikkuliina lumihiutaleesta

Pikkuliina on toteutettu lumihiutaleen mallia jatkamalla ja näkyy koristavan tällä hetkellä tyttären kirjahyllyä. Toivottavasti kuvaa klickaamalla saa tarpeeksi tarkan, jos joku haluaa kokeilla. Koko työselostusta en varmaan ennätä antaa, mut jos jossain kohdin tökkää, niin ei muutakuin kysymystä tänne. Autan heti kun pystyn.

Rautalankasydän tähdillä

Pitihän tätäkin kokeilla. Taisi olla viimesyystalven villityksiä.

Kirjoneulelapaset

Kirjoneulelapaset on aivan mahdottoman lämpimät. Tässä tyttärelleni viime kevättalvena tekemät kirjoneulelapaset. Letitimpähän kärkeen jääneet langat, kun en muutakaan keksinyt.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Säilötään muistoksi

Ideanjakoa

Lieneekö vanhakin idea, mutta keksimpähän vain säilöä asioita näinkin. Pusero tuli Kanadasta saakka kummisedän ja -tädin joululahjana 4 kuukauden ikäiselle kuopukselleni. Eihän nyt joka tyttö ja joka vuosi saa noin kaukaa puseroitaan, joten tuli tarve säästää lapselle muistoksi. Nallukka on muistaakseni Tiimarista.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Lankamania vaivana...

Menin ostamaan lisää lankaa ja mukaani lähti pari kerää, jotka aiheuttaa syyhyn sormenpäihin. Huopasta mulla on jo pitemmän aikaa tehny mieli kokeilla ja NYT MULLA ON SITÄ JEMMASSA! Herkuttelen hetken haaveilemalla, mitä näistä teen. Ja sitten...näin tonttu Toljanterin joulukalenterissa tonttutytöllä itsenäisyyspäivän juhlapuvun ja... minä TIEDÄN millä silmukkamallilla se on tehty. Aion sitä kokeilla, et onnistunko tekemään tuosta Kotiväki langasta jonkin yläosan itselleni samalla silmukkamallilla. Väri on tosi ihanaa ja vaate tarvii jotain vuorikangasta kuitenkin, niin et ajattelin et jonkin kuparin värisen vuorikankaan päällä tuo väri vois olla tosi mehukas. En tiedä käykö kuvasta ilmi tuo sävy nyt täydellisenä, mut mie tiedän et se sopii mulle värinä! Maltankohan tehdä keskeneräset loppuun ennenkuin aloitan?! Mikskähän mulle aina käy näin..? Nytkin melkein myöhästyin kampaajalta, kun jumin näihin lankoihin..?

lauantai 7. tammikuuta 2012

Vanha kaitaliina

 Lumihiutaleiden innoittaman liinan keskuskangas oli jo huonossa kunnossa, joten minäpä vaihdoin sen. Liinaa tosin en uskalla ihan keittiön pöydälle pistää, enkä kyllä juhlapöytäänkään. Pesukonetta se tuskin tulee koskaan tuntemaan hauraiden pitsien takia, mutta ehkä kun saan lipastot joskus sisälle asti, niin lipaston päälle pistän juhlapyhinä. Vähän tummempi kangas antoi reunapitseille lisää ryhtiä ja mielestäni liinasta tuli tosi tyylikäs. Harmi, että pitsit on niin haperot, ettei liinaa uskalla tosiaankaan koneessa pyörittää, eli tahrat pitäs saada hellällä käsinpesulla pois. Alemmasta kuvasta näkee miten silmukat ovat jo "auenneet", mitä ei normaalisti virkattu työ tee, pikemminkin päinvastoin. Virkatussa työssä silmukat umpeutuvat kastellessa ja näyttävät todella paljon tiiviimmältä kuin nämä. Liina on tullut miehen äidin perintönä, enkä siten voi enää saada selville, kuka liinan on virkannut. Miehen sisko epäilee liinan olleen tätinsä tekemän. Säilön kuitenkin huolella lapsilleni ja toivon mukaan he säilövät perhekalleutena omille lapsilleen.
Kokonaisuutena todella koristeellinen, vaikkakin aika simppeleillä silmukoilla toteutettu.

Enkeli

 Tämä enkeli saa uudet vaatteet, kunhan tästä ennätän. Näitä tehtiin tätini kanssa, vanhempi tytärkin osallistui ja hänellä on oma versionsa huoneessaan. Vuotta en muista, mutta useampi niitä on tähän väliin ennättänyt ja nyt ois uuden mekon aika. Enkelin vaatteet on tehty paperinaruista.

Herkullinen lamppu

Mitä minä tälle tekisin?

Kynttilämansetit paperinarusta

Ois tarvinnu vissiin niistää, kun noin savunen on.
 Ihanat metalliset seinäkyntteliköt hommasin ystävän Party Lite kutsuilta, kuten myös lasimaljassa olevat tuoksukynttilätkin. Paperinarusta, askartelulangasta ja helmistä syntyi sitten niille mansetitkin.

Ei kait tuo pölyä ole?! Minun huushollissani..?

Tarjottimia ja niiden kannattimia

Ukin tarjotin ja kirjottu kannatinliina.
Olen hulluna metallitarjottimiin. Sain muutamia valmistujaislahjaksi ja muutama jäi ukilta. Ajatelkaahan tuota isoa tarjotinta täynnä suklaapikkuleipiä, niitä kotona leivottuja. Niitä meillä oli nyt jouluna, -aina jouluna-. Tehtiin nuorimmaisen kanssa pipareita ja hannatädinkakkuja. Piparit koristeltiin maitosuklaalla ja hannatädinkakkuset maitosuklaalla. Eihän niitä päällekkäin enää koristelun jälkeen voinut laittaa, joten onneksi oli ukin tarjotin käytettävissä. =o). Niin noista kannatinliinoista. Tuo vanha kirjottu innosti tekemään omatkin. Omiin piti pitsiä lisätä, kun kirjontaan ei valo riitä talvella. Liinat on tehty joskus talvella 2008 tai 2009.
Miun tarjottimet. Kannatinliinatkin tein ihan itse.

Rakas päiväkirjani

Ja ihan pakkohan oli päällystää päiväkirja pellavakankaalla ja pistää vähän pitsiäkin sekaan. Tein kirjanmerkinkin vaalenapunaisesta satiininauhasta, jonka ympärille virkkasin vähän pitsiä. Kirjanmerkki on jossakin tyttäreni kätköissä, nähtävästi siitä tuli niin mehukas 4-vuotiaan silmään. Mutta tässä kuva päiväkirjasta, joka muuten sisältää  saamiani värssynpätkiä ja lasteni suusta päässeitä juttuja.... Pikkasen kuultaa vanha kansi läpi, olisi pitänyt jotakin pistää väliin.

Lahjapöydän kynttiläasetelma


Meillä se sattui niin mukavasti että parina kesänä sai tuunailla ja suunnitella kaikenlaista kivaa juhlapöytiin. 2007 vanhin lapsista pääsi ripiltä ja melkein heti perään saatiin juhlia nuorimmaisen ristiäisiä. Seuraavana kesänä oli yksivuotissynttärit ja keskimmäisen lapsen rippijuhla. Värkkäilin kaikenlaisia koristuksia mielestäni vähän tylsään valkoiseen pellavaliinaan. Ikävä kyllä kuvat ovat jossain tuon kamalan arkiston kätköissä, mutta tämä lahjapöytäkynttilä meillä on makuuhuoneen lipaston päällä esillä. Lasilautasessa on kirkasta, läpinäkyvää kivimurskaa, jonka päälle on kierritetty metallilangassa olevia vaaleansinisiä ja -punaisia helmiä. Ihan reunassa on satiinikukkasia. Helminauhat löysin Tiimarista ja kukkaset purin jostakin pitkälle kynttilälle tarkoitetusta mansetista. Muut mansetit olivat sitten kahvipöydän pitkissä kynttilöissä. Tässä asetelmassa olevan kynttilän pitäisi ajan kanssa poltettaessa muodostaa ruusuke tuohon yläosaan. On näille kynttilöille oma nimensäkin, mutta enhän minä sitä muista nyt. Kuvassa olevien taulujen kehykset on muuten nyt jo maalattu sellaisen vanhannäköiseksi. Jotenkin ei enää tuo mäntypuu iskenyt hyvällä minun kauneudentajuuni.

Isoäidinneliöt

Kannattaa aloittaa virkkaaminen isoäidinneliöistä. Minulla on tuo miehen äidin vasunpohja hyvällä mallilla erivärisiä neliöitä, joita olen virkannut langanjämistä. Mitä niistä tulee, sen näyttää aika. Tässä on muutama neliö jo yhdistettynä ja tytär ottaa työn väliin leikkeihinsä nukenpeitoksi. Jääneekö sellaiseksi, mistä tuon vielä tietää, vai saanko aikaiseksi torkkupeiton, niinkuin tarkoitus olisi.