Ylimmässä kuvassa tekeillä oleva nauhapitsiliina. Tämän kanssa olen saanut olla todella kieli keskellä suuta virkatessani. Ja ajatus kasassa. Tätä olen tässä käynyt tekemässä pitkin aikaa keskellä yöunien. Haaste se on mikä valvottaa. Minua ainakin. Tänään myös kuulin, että mistä olen sen perinyt, kun äiti isääni "moitti", ettei enää syömään kerkiä kun niin kiirus on toteuttaa ideaansa. Mutta. Tiedättepähän mitä olen tekemässä, jos minusta ei kuulu. Jos en sitten jonkun istunnon jälkeen jää pysyvästi umpisolmuun kielineni ja koukkuineni.
Nyt (23.1.12) se on sitten valmis ja sanotaanko näin, että on ihan vaivan arvoinen lopputulos, mutta ei mikään läpihuutojuttu minun taidoillani. Hartiat on jumissa ja rakkula kielenkärjessä, kun on silläkin pitänyt koukkua ohjata kaverina. Ohjeen löytää Suuri Käsityö kerho lehdestä 8/1992 ja siinä sanotaan, että vaativa työ taitavalle virkkaajalle. Jokohan minä nyt sitten taitava olisin?! Valmis en ole koskaan, mutta olempahan ainakin harjoitellut ahkerasti. Alemmassa asetelmakuvassa on ukin jemmasta löytyneet kupit, joissa oli kaunis kukkakuvio mielestäni ja siniseen hurahtaneena keräsin ne talteen. Kermakko ja sokerikko ovat puolestaan äitini kaapista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti