Ja ihan pakkohan oli päällystää päiväkirja pellavakankaalla ja pistää vähän pitsiäkin sekaan. Tein kirjanmerkinkin vaalenapunaisesta satiininauhasta, jonka ympärille virkkasin vähän pitsiä. Kirjanmerkki on jossakin tyttäreni kätköissä, nähtävästi siitä tuli niin mehukas 4-vuotiaan silmään. Mutta tässä kuva päiväkirjasta, joka muuten sisältää saamiani värssynpätkiä ja lasteni suusta päässeitä juttuja.... Pikkasen kuultaa vanha kansi läpi, olisi pitänyt jotakin pistää väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti