Silittelin eilisen siivouspäivän päätteksi liinoja ja tämän sieltä kaapinuumenista laudalle bongasin. Olen virkannut tämän yhden hiihtoloman aikana vuosia sitten. Sinänsä kaunis liinamalli oli suhteellisen helppo toteuttaa ja työ vei mennessään, sillä seurauksella, että lapset karkasi jäitä pitkin mummolaan. Jäi ehkä mieleen sillä, että säikähdys oli suuri, kun en tiennyt yhtään kauanko aikaa oli ollut hiljaista. No, lapset olivat päässeet n. 5 kilometrin päähän mummolaan turvallisesti pimeästä illasta ja ensimmäissestä suunnistamiskerrasta huolimatta ja minähän jatkoin virkkaamista.
Tämä liina vaatii joka ikinen kerta pingottamisen, että kuviot osuu kohdalleen, mutta ehkä ulkonäkö kiittelee vaivan. Karttelen edelleen tämän jälkeen harvalla keskustalla ja tiiviillä kuviolla toteutettavia liinamalleja.
Tämän liinan ohjeen löytää Virkaten uutta ja perinteistä. Kts. Linkit ja vinkit sivulta tarkemmin.
Miten lie nakellu, kun eilen (26.1.12) työskentelin tämän kirjailijan pojan kanssa ja minähän tietysti höpötin tästä harrastuksestani hänellekin. (kellepä en?) ja hän totesi äitinsä koonneen kirjan virkkausmalleista. Kirjailijan nimi oli minulle hämärästi tuttu (huono nimimuisti mulla) ja niinpä etsimme kirjan käsiimme, kun kerran kirjastossa olimme. Noh, oikeassapa olin, että tuttupa tuttu.
Tämän liinan ohjeen löytää Virkaten uutta ja perinteistä. Kts. Linkit ja vinkit sivulta tarkemmin.
Miten lie nakellu, kun eilen (26.1.12) työskentelin tämän kirjailijan pojan kanssa ja minähän tietysti höpötin tästä harrastuksestani hänellekin. (kellepä en?) ja hän totesi äitinsä koonneen kirjan virkkausmalleista. Kirjailijan nimi oli minulle hämärästi tuttu (huono nimimuisti mulla) ja niinpä etsimme kirjan käsiimme, kun kerran kirjastossa olimme. Noh, oikeassapa olin, että tuttupa tuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti