Hyvä on. Tunnustan. Sieltä kaupasta lähti korin lisäksi jotain muutakin kuin ruokaa. En enää tiedä kumpi hylly kiusaa minua enemmän; se olla pidetään Fazerin sinistä, vai se jolla on kaikenlaisia ihanan värisiä ännällä alkavia keriä. Meidän ruokakaupassa ei onnekseni myydä muuta kuin Novitan Seihtemää veljestä, mutta silti ne pitää joka kerta kiertää olipa kiirus sitten tai ei ja pelata entiijää hyllyn edessä.
No, se on tuo Norjalainen kirjoneulelapasen ohje, joka kiusaa minua tuolla hyllyntasolla ja niinhän siinä sitten kävi, että tänään ostin langat ruokaostosten yhteydessä (aivan kuin niitä ei ennästään olisi) (pakkiin mahtui vain murto-osa, ne tärkeimmät). Kiireellä väsäsin iltaruokaa perheelle ja ne sanonko mitkä langat poltteli. Valmistelin huomisen päivän ruokaakin siinä samalla, kun kerta olen töissä 11-19, eli juuri silloin kun sitä ruokaa pitäis olla.
Äskön tuossa isäntä ihte alko kerrata huomisen kuviota eneksen suhteen (huomasi kai ettei emännällä kaikki murot kulhossa) tai sitten se juutas jo tuntee mut! Minä neulon lapasen vartta ja ihastelen: oi, miten hieno rimpsu tähän tuleekaan...ja jostain alitajunnasta nousee ajatus siitä kastikkeesta, johon jo lihapullat paistoin. SIIS siitä olemattomasta kastikkeesta.
Meillä tuo ruskea kastike on sellanen pyhäasia. Siitä on sellasella äänensävyllä tullut kommentti, ettei sitä sitten tee muut kuin äiti (tytär opiskelee keittiöpuolella). Hämmennän väliin ja väliin ihastelen lapasen varren ihanaa rimpsua...eikä siinä kastikkeessa ole kuin ihan vähän vain vähän tummempia pilkkuja. Toivottavasti niitä ei huomaa lihapullien seasta. Ja jos huomaa, niin toivottavasti asia on jo unohtunut, kun tulen huomenna töistä.
Kohta kait täytyy ehtiä troppia tähän ongelmaan, jos tämä ei ala tästään laantua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti