Lumihiutaleiden innoittaman liinan keskuskangas oli jo huonossa kunnossa, joten minäpä vaihdoin sen. Liinaa tosin en uskalla ihan keittiön pöydälle pistää, enkä kyllä juhlapöytäänkään. Pesukonetta se tuskin tulee koskaan tuntemaan hauraiden pitsien takia, mutta ehkä kun saan lipastot joskus sisälle asti, niin lipaston päälle pistän juhlapyhinä. Vähän tummempi kangas antoi reunapitseille lisää ryhtiä ja mielestäni liinasta tuli tosi tyylikäs. Harmi, että pitsit on niin haperot, ettei liinaa uskalla tosiaankaan koneessa pyörittää, eli tahrat pitäs saada hellällä käsinpesulla pois. Alemmasta kuvasta näkee miten silmukat ovat jo "auenneet", mitä ei normaalisti virkattu työ tee, pikemminkin päinvastoin. Virkatussa työssä silmukat umpeutuvat kastellessa ja näyttävät todella paljon tiiviimmältä kuin nämä. Liina on tullut miehen äidin perintönä, enkä siten voi enää saada selville, kuka liinan on virkannut. Miehen sisko epäilee liinan olleen tätinsä tekemän. Säilön kuitenkin huolella lapsilleni ja toivon mukaan he säilövät perhekalleutena omille lapsilleen.
 |
| Kokonaisuutena todella koristeellinen, vaikkakin aika simppeleillä silmukoilla toteutettu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti