Askartelu

Joulu ei tule ilman askartelua. Se iskee joka vuosi, vaikkei tahtois, kesken joulusiivouksen tai leipomisen, nimittäin puuska tehdä jokin joulukorite ihan itse. Erään joulun alla tein tavallista viikkosiivousta. Nakkelin lattialle läjään kaappeihin ja muualle kerääntynyttä tavaraa. Läjässä oli edellisvuoden linnunjyvät. käpyjä, kiviä, sukkahousut, kankaanpalasia.... Siitä se sitten miehenpuolisko löysi minut istumasta. Lattia pyyhkimättä, kasa tonttuja ympärilläni.










Joulutontut

Muistan lapsuudessani aina kinunneeni äidiltä liimaa. Halusin kokeilla vaikka mitä ja koskaan ei ollut tarpeeksi liimaa. Näitä tonttuja on todellla mukava värkätä ja parasta näissä on se, että voi käyttää luonnon antamia materiaaleja. Muutamat tontut puin täysiin vaatteisiin ja pistin istumaan Timoteistä letitetyn kranssin keskelle. Kuvakin minulla pitäisi jossain arkistossa työstä olla, mutta näin toimistoihmisenä (kun tuon arkistoinnin hallitsen tosi hyvin) olen jättänyt merkitsemättä noin tuhanteen levykkeeseen sen sisältämän sisällön. Ajan kanssa saan ehkä kuvankin mukaan. Kyseisen työn lahjoitin eteenpäin naapurin rouvalle, hänen sitä ihastellessa, joten uutta kuvaakaan en saa tähän hätään otettua. Mutta ihmiset. Kulkekaa luonnossa silmät auki. Se tarjoaa teille loputtomat mahdollisuudet!

Lasketaanko mäkeä?

Kierrätkö sinä Kainuun niin mie menen Savvoon?

Oikealla ostettu, vasemmalla itsetehty, jo eteenpäin lahjoitettu.