Mitähän sitä tekis?

Kesäloman viimeinen viikko pyörähti sitten tänään käyntiin. Mietin tuossa aamutuimaan, että mitähän sitä tekis? Harvinainen ajatus minulle, muttei johdu tekemisen puutteesta, vaan siitä toisesta ääripäästä. Varmaankin viikko vierähtää tehokkaasti siivoillessa ja järkkäillessä kotia työnalotuskuntoon ja siinähän sitä riittääkin tekemistä! Näkkee, ettei emäntä ole paljoa sisällä viihtynyt kun jokapaikka rehottaa kuin villiintynyt puutarha! Nuo siivouspäivät vaan tahtovat olla minulle vanhastaan pahoja paikkoja, liian monesti olen löytänyt itseni värkkäämästä jotain aivan muuta. Katsotaan nyt miten tällä kertaa sitten käykään?

Maalisudin pyörittämisenkin pitäisi vielä jatkua. Puutarhakalusteet kaipaavat kuuman ja pitkän kesän jälkeen öljyhuoltoa ennen syksyn sateita ja varastoon viemistä. Rantasaunan ovetkin pitäisi vielä ennättää ja leikkimökin räystäänaluset. Näinhän päädynkin siihen tulokseen, että käsityövärkkäykset saavat odotella vielä hetkisen....mutta maltanko? Sen näyttää aika. Ihanaisen syksyn odotusta toivottelen kaikille ja palaan asialle, kun saan jälleen jotakin aikaiseksi.

Leikkimökki-projekti

No nyt on tyttären leikkimökki vihdoin niin valmis, että voin jo jotain laittaa tänne blogiini. Onneksi tuo ensimmäinen kuva on prinsessan sängystä, joka mielestäni on aivan erikoisen magee! Niinkuin olen jo monta kertaa täälläkin blogissani höpöttäny, että mulla tällanen ihanuus on tuolla vanhanpuolen pirtissä odottamassa ja nyt se on sitten vihdoinkin käytössä. Hioin sinisen maalin kiiltoa käsipelein pois ja samalla mietin et mitähän tästäkin hommasta tulee?! Meinaan, eivät ole ennen väripigmenteissä säästelleet. Väliin muistutettiin tyttären kanssa sinisiä sisäavaruuden olioita työskentelyn jälkeen ja joku oli niitä sormen ja varpaiden jälkiä käynyt tekemässä eteisessä, keittiössä ja vessassakin asti! Mutta ei vaineskaan, kyllä näistä huonekaluista sittenkin valkeita tuli!

Isäntämiehen avustuksella tehtiin prinsessaverhoille metallinen kannatin...rikki menneestä ulkotulen kannattimen renkaasta! Niin että ollaan muutakin kierrätystä harrastettu, kuin vanhojen huonekalujen. Verhot ovat tehdasvalmisteiset, mutta sängynpäällinen on omaa käsialaani. Eilen kävimme tyttären kanssa valitsemassa kankaan yhteispelillä. Minulla oli useampikin vaihtoehto, mutta emme päässeet kuin toiseen asti, kun tyttärellä nappasi ja täytyypä todeta, että hyvin valitsi! ;o) Nimittäin nuo punaiset kynttilät ovat aivan kertakaikkisen ihanan värisiä mielestäni ja nyt niitä voi käyttää tässä tilassa surutta.

Ikkunaan on tarkoitus tehdä verhot virkatun reunapitsin kanssa, mutta tällä erää jäänee myöhäisemmäksi värkkäykseksi. Mummon lahjoittamat käynee hyvin sillä aikaa. Runokkipuodin ihanista valikoimista löytyi jo ajat sitten tuo kaunis kynttiläkruunu. Pitkään sitä siinä katselin ja sitten vihdoin sen kuitenkin ostin. Sanoinkin siinä maksaessani, että joku vois luulla et meillä on tosi hienoa kotona, kun tällasia hankintoja teen pelkkään leikkimökkiin, mutta ei ihan taida pitää paikkaansa! =o)

Pitihän sänkyä heti päästä testaamaan ja hyvin tuo prinsessanalku näyttää tuohon sopivan!

Oven ikkuna sai sydänkoristeen ja kuistin ovenvierusseinä kukkalaatikon. Söpö Gerbera on mummun hankkima. Kukkakori on hankittu..ylläri, ylläri...Runokista!

Myös tämä lipasto oli aivan kertakaikkisen sininen ja työstin tätä maalausprojektia samaan tahtiin prinsessasängyn kanssa. Vetimet ja lukonaukkojen suojat ovat uusia hankintoja ja tietenkin tuo maalipinta. Kaupunkireissulla mukaan tarttui kivan kukka/lehtikuviokarmillinen peili. Lipaston päällä oleva lyhty ja laatikko ovat Runokin valikoimista tehtyjä hankintoja. Lattialle ostettiin Vuolijoen Työkeskuksesta aivan kertakaikkisen ihanat räsymatot, joista nyt ei näköjään tullut otettu kuvaa. Tila tosiaan on niin ahdas, että toivoin kuvatessani kameraani zoomia, joka toimisi väärinpäin! =o)

Mökki on sitten ukin lahjoittamisen jälkeen vaihtanut väriä. Kuva on otettu, niin myöhään illalla, että pimeys söi salaman, mutta ulkokäsittely on tehty punamultaan sävytetyllä ulkomaalilla. Meillä meni isäntämiehen kanssa työnjako sillä tavalla, että hän asensin lattiakset ja kuistin lattian sekä kaikki listat. Minä heilutin puolestani pensseliä. Ulkoviimeistely on sillä tavalla kesken, että piparkakkukuviota tulee räystäisiin, kunhan saan tuon miehen pehmitettyä asialle. Olempa itse luvannut kuvion toteuttaa sekä pintakäsittelyn, kunhan hommaa mulle materiaalin ja kiinnittää sen sitten paikalleen. Saas nähdä, millonka tämä sitten tapahtuu? =o) Tuohon kuistille on tarkotus tehdä vielä kaksi penkkiä, joista niistäkin on ilmassa vääntöä. Mielestäni seinään kiinteästi rakennetut penkit olis ja pysyis! Ennenkaikkea pysyis!!! Ja tosiaankin jonkinlaista pöytääkin siihen sitten yrittäisin mahduttaa.

Kaikenkaikkiaan tässä projektissa on osallisia paljon. Mökkinaapurin lahjoituksena saatiin sisälattian käsittelyyn "maalia" ja valkoisen ulkomaalin purkinloppu sekä ihan sitten se ylimääräinen käsipari! Kiitokset hänelle näistä. Mummo lahjoitti verhot ja kukan, ukki puolestaan koko mökin. Kiitokset vanhemmilleni näistä. Huonekalut ovat lähtöisin isäntämiehen äidin jäämistöstä. Kiitokset perikunnalle lahjoituksesta. Nyt on kiva leikkiä pikkuprinsessan ja sitten myöhemmin käyttää mökkiään aittana. Tilaa ei ole paljon, mutta toivon että se on hyvin käytetty molempiin tarpeisiin!

Kesäloman touhuja

Kesä taittuu syyspuolelle, mutta ilmat hellivät meitä ja päivät kuluvat ulkosalla, järvellä ja uimassa. Loma ei ole vielä puolessakaan ja minä mietin jo syksyn värkkäilyjä keräämällä materiaalia luonnosta. Uuttakin on kokeiltava ja muutamia virityksiä olen jo laittanut alulle kasvien kuivatuksessa. Pikkutytön mökkeröinen valmistuu päivä päivältä. Kuvia saan mahdollisesti jo muutamien päivien kuluttua, mikäli sää jatkuu suotuisana, eikä vesisade estä! Nautitaan mukavista keleistä nyt kun niitä on! Lopuksi vielä kuvia keräämistäni materiaaleista.

Venereissun saaliina lisää uppopuuta. Tytär luuli näitä jonkin eläimen sarviksi!

 

Minun pitäs tietää tämän kasvin nimi, mutten nyt saa sitä päähäni millään. Kukinnot ovat vaatimattomat, mutta niin ihanan väriset sisältä, että pakko on kokeilla säilyykö ne kuivattaessa.

Aamulenkillä keräsin jälleen liekoa, joka tänä vuonna on todella pitkää ja ihanan vihreetä!

Ihania kesähetkiä kaikille!

Ihanaa viikonloppua kaikille tämän blogin lukijoille!

Sinkkiastia ja sinertävänlilat orvokit kuuluvat yhteen.

Ensimmäinen kielo kukkii jo, kohta pihan täytt

ää huumaava tuoksu.

Ensimmäinen itsekasvatettu krassi tekaisi kukan tämän viikonlopun iloksi.

Pitsimatto

Näihin pitsimattoihin hurahdin työkaverini avustuksella. Todella helpolla "omanpään" mallilla toteutin tämän pitsimaton. Mutten nyt ennätä tänne ohjetta kirjottelemaan. Periaatteessa pitempään virkannut pystyy laskemaan pylväät ja arvioimaan ketjusilmukat tuosta valokuvastakin. Valkoisena matto päätynee jemmaan myöhäisempää tarvetta varten, koska meidän huushollin sottapytyt sotkisivat sen hetkessä harmaaksi. Tässäpä kuvaa matosta. Itse pinkaisen uusiin haasteisiin ...jokohan nyt ois aika avata "ituloota", vai kävisinkö niiden jemmassa olevien isoäidinneliöiden kimppuun... Niille, jotka eivät jaksa lukea tämän pitemmälle, toivottelen ihanan lämpöistä ja leppoisaa juhannuksen aikaa.

Piikkilankakranssi

Hei vaan kaikille! Kamala miten nopeasti aika rientää. Hämmästyin kun huomasin päivittäneeni täällä blogissa viimeksi toukokuun alussa ja nyt mennään jo juhannusviikolle seuraavaksi. Tosin on minulla ollut tässä hiukan ongelmiakin ja sitten tuossa aiemmin vaivasi hurja siivousintoilu, joka onneksi oli ohimenevää laatua! 

Keksin sitten soveltaa kuminauhajumpan ohjeita pitsimaton virkkauksessa. Naurakaa vain, pahalla mallilla on asiat nyt. Eli mulla on tässä työn alla pitsimatto valkeasta trikookuteesta ja teen sitä pieniä pätkiä päivässä. Tänään innostuin kokeilemaan piikkilankakranssia, jonka päämateriaalin isäntä kaiveli pari viikkoa sitten tuolta luonnosta pois. En voi sille mitään, että kaiken pitsin ja hempeilyn ohessa töissä pitää olla sitä rosoisuuttakin ja mitäpä muuta ruostunut piikkilanka voisikaan työlle antaa! Samalla sain sijoitettua... hmn...talvella?... löytämäni anopin joulukuusen kynttilöiden alumiiniset ripustuskiinnikkeet. Kannattimet on trikookuteesta virkattu ja rusetit leveestä paperinarusta. Nyt vain kaikki joukolla värkkäämään, niin saadaan kaikki inhottava piikkilanka pois tuolta luonnosta! Ihanata kesää vaan kaikille ja mahdottoman rentouttavaa juhannusta!

Pääsiäisestä vappuun

Pääsiäisen ja vapun väli hurahti huomaamatta, toki silläkin että sisälsi sairastelua. Nyt vietin erittäin tuotteliaan vapunpäivän ulkosalla tarkoituksenani heilutella haravaa pitkin puolenhehtaarin "puutarhaa". Yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen. Räpsin sitten lopuksi valokuviakin tänne tuotavaksi.

 

Kerroinkin varmaan jo jossakin välissä, että olen kasvattamassa Mustasilmä Susannan taimia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että onnistuin yli odotusten. Pihalla törmäsin isännän jättämään ritelikköön, jonka sitten haalasin terassin kaiteen viereen. Tuossa vanhassa (ukin aikasessa) puulaatikossa minulla on pitkin vuosia kasvanut milloin salaattia, kesäkukkia kuin syksyisin kanerviakin. Nyt kun tarviin lisää kasvutilaa nopealle köynnöskasville, sain näistä oivan yhdistelmän siihen tarkoitukseen. Ruukut odottavat todennäköisesti persiljaa ja tilliä, joita meillä sitten menee minun toimesta aikas runsaasti. Kolmeen purkkiin kylvin myös ruohosipulia, joka minusta on niin kaunista ihan kukkanakin. Tosin meillä sitä syödään lähes joka aterialla, sitten kun se kasvaa tuolla omalla pihalla. Ne minä tosin kaivan penkkiin, sitten kun se aika koittaa.

Lumipalloheisi sai myös "linnunpesän" oksilleen. Pesän olen joskus punonut riippakoivun pudonneista oksista ja kun ne vielä kerran kasassa pysyivät, niin sain idean ripustaa ne näin. Toisen vein syreenin oksille.

 Kevään ensimmäiset kukkaset meidän pihassa. Tästä voisi todeta, että paistaa se aurinko risukasaankin. Tälle penkille pitänee tehdä jotakin tämän kevään/alkukesän aikana, mutta kukkikoon nyt kevätkasvit ensin.

 Sinkkiämpärin sain nelikymppislahjaksi naapurilta. Ämpäri oli täynnä kaikkea hyödyllistä tavaraa aina ryppyvoiteesta kaukonäkökakkuloihin. Myös lahjan saajan puuhastelut oli huomioitu sisällössä. Sankosta nimittäin löytyi puutarhakäsineet ja erilaisia työkaluja, lajiltelma pihtiä ja leikkureita, vasara, rullamitta...kaikki tuiki tarpeellisia värkkäävän nelikymppisen elämässä. Vati onkin sitten ukin peruja. Katsotaan nyt mennäänkö kivillä koko kesä, vai tuleeko täytteeksi perinteisiä orvokkeja. Ostin tosin orvokeille sinkkiset kahvasaavit, että niillekin on nyt jo paikat valmiiksi mietitty.

 Pitihän minun vielä rukata myllynkivistä ja nallukasta vielä asetelma. Koriin todennäköisesti laitan Koristekrassia, jota minulla on myös tuossa kasvamassa muutamia kappaleita. Krassi ei tänä vuonna itänyt ihan niinkuin olisin toivonut, mutta muutaman ison yksilön onnistuin kasvattamaan. Krassin saa koristeekseen myös vanha ruostunut maitopänikkä, joka nököttää tuolla pihansuussa vanhassa kelkassa kiven päällä. Taustalla olevaan saviruukkuun pistän myös Mustasilmä Susannaa, jonka vedän langan avulla räystään koukkuun kasvamaan.

 Tuo taulu oli minulle niin mieluisa, että virittelin sen edelleen kesäksi ulko-ovemme viereen. Kesäisemmät rusetit, lehmänkello ja myrskylyhty seuranaan saapi nyt siinä kesänsä viettää.

 Ristikoista lähti linnunpesät koristepensaiden oksille. Tuonne tulee vielä jotain, mutta kukkaa en sinne vie, kun paikka on aivan liian kuuma. Ainakaan en vielä ole sellaista kukkaa onnistunut löytämään, joka tuossa paikassa viihtyisi.

Meidän käppyrämänty sai tänään sitten "rölliportaat" rungolleen. Jotenkin ne vain siihen kuului ja olkoon nyt siinä toistaiseksi. Portaille pistän kiemurtelemaan köynnöskrassin, mikäli onnistun ne kasvattamaan. Työnalla ovat edelleen joten aika vasta näyttää nousseeko mitään pinnalle ja lähteekö kasvu sujumaan odotetusti.

 Pitihän Röllille jakkarakin värkätä. Oli isäntä vain ostanut niin huonoja nauloja, että heti kieroon menivät, kun löi. Miehen avustuksella saatiin jakkara kasaan sellaisella työnjaolla, että minä pidin ja isäntä löi. =o) Tuonne portaiden juurelle tulee jakkaralle paikka, muttei ilman lapiota onnistunut suoraan saada. Niinpä asennustyö jäikin toiseen päivään. Jakkaralle laitetaan sitten kesän alkaessa ruukussa tuo edellä mainitsemani köynnöskrassi, mikäli saan ne tuosta itämään. Hittaasti itävät, liika hittaasti. =o(