Pitsireunaa lapasensuussa

 Oli ihan pakko tuoda keskeneräsestä työstä tämä ihanan naisellinen rimpsu ohjeineen tänne. Resoria varten luodaan 96 silmukkaa, jotka neulotaan oikealla silmukalla sukkapuikolleen 24 silmukkaa ja suljetaan renkaaksi. Tämän jälkeen neulotaan kuusi oikein, kaksi nurin, toistetaan kierros loppuun. Neulo samoin toinen kierros. Kolmannella kavennetaan oikeiden silmukoiden 6:n silmukan ryhmästä aina reunasta siten, että 1. silmukka nostetaan puikolle 2. neulotaan oikein ja nostetaan neulomatta jätetyn silmukan yli, Seuraavat neljä silmukkaa neulotaan normaalisti oikein ja 5. + 6. silmukka neulotaan yhteen. Toistetaan seuraavilla kierroksilla siten, että jäljelle jää kaksi oikein, kaksi nurin neulottava neulos. Tällöin puikollaan on enää 12 silmukkaa jäljellä. Poimusta tulee tosi ihana ja kavennetut oikeat silmukat yhdistyvät kauniisti poimureunan molemmilta puolilta. Toimii mielestäni lapasensuussa todella hyvin ja on kaunis.

Tässä vielä sama tekniikkakuvana. 

O = nurjasilmukka ja 

-  = oikea silmukka. 

Vinoviivojen kohdalla kavennetaan.

Harmaita hiuksia ja kirjavinkkejä

Harmaita hiuksia minulle aiheuttaa hökelö luonteeni ja liian kova kiirus edetä asiasta toiseen. Norjalaisen kirjoneulelapasen alku on ollut yhtä purkamista ja uudelleen yrittämistä. Malli sinänsä ei ole vaikea, mutta yritän nyt ensimmäistä kertaa edetä ohjeen mukaisesti, soveltamatta yhtään itse mitään. Virkkauksessa tämä on toiminut ihan hyvin, mutta miksi se ei neuleessa toimi?!

Vein tuonne linkkejä ja vinkkejä välilehdelle lisää kirjavinkkejä eilisen kirjastoreissuni jälkeen. Käteeni sattui muutama minulla jo lainassa ollut kirja, joissa oli jotakin mielenkiintoisia yrittämisen kohteita. Samalla huomasin muutaman tutun mallin niistä ja siten sain tänne lisätietoa mallien alkulähteistä. Yritin myös viedä vinkit itse työn viereen teksteihin, kun mielestäni kuva kertoo parhaiten mistä mallista on kulloinkin kyse.

Virkkauksen puolella minulla on menossa sellainen "pimeätyö", jolla tarkotan sitä, että malli on yhtä helppo kuin isoäidinneliö ja sitä voi virkata vähän kehnommassakin valossa. Tämä työ kulkee mulla taskussa ja teen sitä esimerkiksi odotellessani lapsen kerhon loppumista, illalla "TV:tä katsellessani", kun ei enää jaksa ajatella, eikä katsoa mitä on tekemässä. Tämä malli on VIRKATTUA -kirjasta ja teen siitä suoraa kaulaliinaa.

Kirottua kastikkeeni!

Hyvä on. Tunnustan. Sieltä kaupasta lähti korin lisäksi jotain muutakin kuin ruokaa. En enää tiedä kumpi hylly kiusaa minua enemmän; se olla pidetään Fazerin sinistä, vai se jolla on kaikenlaisia ihanan värisiä ännällä alkavia keriä. Meidän ruokakaupassa ei onnekseni myydä muuta kuin Novitan Seihtemää veljestä, mutta silti ne pitää joka kerta kiertää olipa kiirus sitten tai ei ja pelata entiijää hyllyn edessä.

No, se on tuo Norjalainen kirjoneulelapasen ohje, joka kiusaa minua tuolla hyllyntasolla ja niinhän siinä sitten kävi, että tänään ostin langat ruokaostosten yhteydessä (aivan kuin niitä ei ennästään olisi) (pakkiin mahtui vain murto-osa, ne tärkeimmät). Kiireellä väsäsin iltaruokaa perheelle ja ne sanonko mitkä langat poltteli. Valmistelin huomisen päivän ruokaakin siinä samalla, kun kerta olen töissä 11-19, eli juuri silloin kun sitä ruokaa pitäis olla.

Äskön tuossa isäntä ihte alko kerrata huomisen kuviota eneksen suhteen (huomasi kai ettei emännällä kaikki murot kulhossa) tai sitten se juutas jo tuntee mut! Minä neulon lapasen vartta ja ihastelen: oi, miten hieno rimpsu tähän tuleekaan...ja jostain alitajunnasta nousee ajatus siitä kastikkeesta, johon jo lihapullat paistoin. SIIS siitä olemattomasta kastikkeesta.

Meillä tuo ruskea kastike on sellanen pyhäasia. Siitä on sellasella äänensävyllä tullut kommentti, ettei sitä sitten tee muut kuin äiti (tytär opiskelee keittiöpuolella). Hämmennän väliin ja väliin ihastelen lapasen varren ihanaa rimpsua...eikä siinä kastikkeessa ole kuin ihan vähän vain vähän tummempia pilkkuja. Toivottavasti niitä ei huomaa lihapullien seasta. Ja jos huomaa, niin toivottavasti asia on jo unohtunut, kun tulen huomenna töistä.

Kohta kait täytyy ehtiä troppia tähän ongelmaan, jos tämä ei ala tästään laantua.

Kaksi pientä hiirulaista (lapaset)

Tässä nyt hetki sitten viimeisteltynä ja vihdoin valmiina kovan odottamisen jälkeen kaksi pientä hiirulaista. Pikku tyttäreni hoki minulle: " ei se äiti haittaa, vaikka peukut ois alasti", odotellessaan näiden valmistumista. Mieluisat oli ja selvästi ajatus siitä, että "käsinukeilla" voisi leikkiä ulkonakin, miellytti. Nyt hiirulaisten kanssa katsellaan Pikkukakkosta ja tuumaillaan, ettäs olikos tuo hyvä ohjelma, vai ei.

Käsityöpakki

Lankapakki ja käsityölehtiteline

Kuka näkee näissä lankapakin ja käsityölehtitelineen?

Näin itse näissä potentiaalista materiaalia tuunaukseen ja tarvettakin on ilmennyt lankojen säilytysjärejestelmälle. 

Pienimmän tyttäreni kanssa tämä maalattiin ja putsattiin ja sisäpuoli verhoiltiin kankaalla. Pikkasen piti tuota synteettistä pitsiäkin sekaan pistää, että jossain edes kuluis sitäkin. Mutta eikö ole lopputulos ihan minunnäköinen juttu?

Työkaverini sujautus pukinkonttiin, 
jota sitten en ole raaskinut käyttää.
Nyt istuu kuin nappi tuohon kahvaan.

Veljen tyttären lainaan unohtuneet juhlapopot.

Kiikkutuoli kutsuu ja sormet syyhyää.
(jos ei ois kiikka korjattavana vieläkin, 
wink, wink ukkokulta)

Sydän vanttuut

Todella ihanaa tämä Novitan huopanen, kuten jo aiemminkin hehkutin. Tosi nopeasti saa lapaset aikaiseksi, näitäkin tein varmaan sen yhden työpäivän tuntien verran. (vähän vaikea arvioida, kun muutakin ohjelmaa mukana) Jokatapauksessa aloitin lapasten teon eilen iltapäivällä, ja olen tietenkin neulonut kaikki vapaat välit mitä perhe-elämältä jää. Lapaset tulevat keskimmäisen lapseni käyttöön ja ovat naisten kokoa. Puikollaan on 12 silmukkaa ja peukaloon 15. Reunapitsin virkkasin ensin kiinteillä silmukoilla alun siten, että joka toinen silmukka oli ketjusilmukka ja joka toinen kiinteä. Kiinteitä silmukoita tulee lapasensuuhun kaikkiaan 24 kpl. 

Seuraavalla kierros lähti kiinteällä silmukalla, pylväs seuraavaan kiinteään silmukkaan, väliin ketjusilmukka ja taas pylväs samaan kiinteään silmukkaan, toistetaan kunnes ryhmässä neljä pylvässilmukkaa ja kolme ketjusilmukkaa niiden välissä. Seuraavaan työssä olevaan kiinteään silmukkaan kiinteäsilmukka ja taas seuraavaan pylväsryhmä. Pylväsryhmiä tulee lapasen suuhun kaikkiaan 12 kpl. Lapasten sydän kuvio on tehty linnunsilmäpistoilla valmiiseen työhön.

Valmiita lapasia vanutin pesuainevedessä, joka oli niin kuumaa, että piti välillä puhallella, huuhtelu yhtä kuumassa vedessä. Lapaset olivat koko  ajan käsissä, etteivät tartu umpeen. Meillä ei tämän jälkeen taideta nähdä lapasia muusta langasta tehtynäkään kuin huopasesta. Paitsi nuo Norjalaisella mallilla tehtävät kirjoneulelapaset, joiden ohje odottaa kirjahyllyn tasolla... Ensin kuitenkin teen pienimmälle tyttärelle vanttuut hänellekin. Onkohan vanttuut sana muodostunut aikoinaan vanuttuneet tumput sanasta? 

Mutta kannattaa huopasen ohjetta vilkaista ensin tuolla Novitan sivustoilla, jos ei ole aiemmin tehnyt. (niin minäkin tein, kun vasta toinen työ ko. langasta) Linkki löytyy ainakin tästä blogista linkkejä ja vinkkejä sivulta.

Emännän "kultainen lanka"

Oli ihan pakko laittaa tänne kuvaa tästä. Löysin tänään tuolta vanhalta puolelta kaikenlaista, mutta tämä on jo huippu. Kerin lankaa takaisin kerälle ja ajattelin, emännän silmiä, miten ovat pyöristyneet kun isäntä on tämän markkinoilta kotiin kantanut. On meinaan melko vanhaa lankaa, eikä todellakaan ole miksikään mennyt, vaikka on vuosikymmeniä vanhan puolen kaapissa lojunut. Tuo kerä painaa yhtä paljon, kuin saman kokokeinen kivi! Valkea lanka on todennäköisesti vähän parempaa pellavalankaa ja verkonkudontasukkulankin keräsin taskuuni. Ei näitä tämmöisiä auta jättää lojumaan. Mutta. Mitähän tekisin tuosta "kultaisesta" langasta...? ...jokin todella erikoinen ja hieno malli pitäisi löytää...